kassavirtalaskelmaa

Kassavirtalaskelma on tilinpäätöksen osa, joka kuvaa yrityksen rahavirtoja tietyn ajanjakson aikana. Siinä eritellään rahavirrat sisään ja ulos, ja se täydentää tuloslaskelmaa sekä taseen arvoja antamalla tietoa yrityksen likviditeetistä ja maksuvalmiudesta. Kassavirtalaskelma voi sisältää ei-kassavaikutteisia eriä, kuten poistot ja käyttöpääoman muutokset.

Kassavirtalaskelman kolme pääosaa ovat toimintojen rahavirrat, investointien rahavirrat ja rahoitusten rahavirrat. Toiminnan rahavirrat kertovat liiketoiminnan aiheuttamasta rahankierrosta, investointien rahavirrat kuvaavat pitkäaikaisten varojen ostoja ja myyntejä, ja rahoitusten rahavirrat sisältävät velkojen ja oman pääoman muutoksia sekä rahoituksen takaisinmaksut ja uudet sijoitukset.

Laatimismenetelmät: Kassavirtalaskelman voi laatia suoralla menetelmällä (eriteltynä sisään tulevat ja ulos menevät rahavirrat) tai epäsuoralla menetelmällä (aloitetaan nettotulosesta ja oikaistaan ei-kassavaikutteisten erien sekä käyttöpääoman muutosten mukaan). Kansainväliset standardit (IFRS) ja Yhdysvaltojen GAAP sallivat molemmat, mutta epäsuora menetelmä on tyypillisesti yleisempi.

Käyttö ja merkitys: Kassavirtalaskelma osoittaa, miten yritys rahoittaa toimintansa, investointinsa ja velvoitteitaan sekä miten kassavirrat kehittyvät tilikauden aikana. Se kertoo kyvystä luoda likvidiä rahaa ja kattaa velvoitteet, ja sitä käytetään yhdessä tuloslaskelman ja taseen kanssa liiketoiminnan vakauden ja maksuvalmiuden arvioinnissa. Sen rajoituksena on, että se perustuu historiatapahtumiin eikä ennusta tulevia kassavirtoja, eikä se kerro kaikkia liiketoiminnan riskejä.