kasettien

Kasetit ovat analoginen magneettinen tallennusmedia, jota käytetään äänentoistossa ja tallentamisessa. Ne koostuvat muovikotelosta kahdella kelalla, joiden välissä on magneettinen nauha. Nauhan leveys on standardi 3,81 millimetri ja pituus tyypillisesti 60 tai 90 minuuttia, jolloin puhuttaan esimerkiksi C60- tai C90-keloista. Kasetit toimivat sekä tallenteina että toistimina erilaisissa laitteissa, kuten stereojärjestelmissä, auto- ja boombox-kaiuttimissa sekä kotikeittiöissä.

Kasettien historia alkaa Philipsin esittelemästä compact cassette -formaatista, joka julkaistiin 1963. Helppokäyttöisyytensä ja kaupallisen saatavuutensa ansiosta kasetit yleistyivät nopeasti 1970‑ ja 1980-luvulla. Erityisesti muusien ja kuuluttajien ei-häiritsevä tallennus- ja jakelukanava sekä mixtape-kulttuuri vahvistivat niiden asemaa. Tallennustekniikan tyyppejä ovat Type I Ferric (normaalin bias), Type II Chrome (korkea bias), Type III Ferro-Chrome (lyhytikäinen yhdistelmä) sekä Type IV Metal (korkean suorituskyvyn).

Toimintaperiaate perustuu magneettisen nauhan magnetointiin, jonka muutokset vastaavat äänisignaaleja. Nauhan kuluminen, käyttötapa sekä ympäristötekijät vaikuttavat tallennuksen laatuun ja luotettavuuteen. Vanhoilla nauhoilla on tunnettu "sticky shed" -ongelma, jossa liima pääsee pehmenemään kosteuden ja iän vaikutuksesta, mikä heikentää nauhan luettavuutta.

Nykyisin kasetit ovat vähäisessä käytössä, mutta niillä on oma pienoisia elvytyksiä erityisesti indie-muusikoiden ja arkistointiharrastajien keskuudessa sekä retro- estetiikan vuoksi. Digitaalinen tallennus on syrjäyttänyt suurimman osan perinteisestä käytöstä, mutta kasetit säilyttävät kulttuurihistorian ja arkistoinnin kannalta merkittävän aseman.

---