karkaisuasteet

Karkaisuasteet ovat termi, jota käytetään kuvaamaan karkaistun (temperoidun) materiaalin karkaistuksen voimakkuutta. Karkaistus eli temperointi on lämpökäsittely, jossa materiaali kuumennetaan kyseisen materiaalin ominaisuuksien mukaan ja nopeasti jäähdytetään. Tämä johtaa pintaan syntyvään puristusjännitykseen ja sisäiseen jännitysketjuun, jonka seurauksena materiaali saa parempaa iskunkestävyyttä ja suuremman lujuuden kuin annealointi- eli sulamiskäytöstä saatu lasi tai muu materiaali.

Karkaistusasteen arviointi ja luokitus voivat vaihdella sovelluksesta ja maasta riippuen. Yleensä karkaisuarvo kuvaa juristisesti tai teknisesti sitä, miten intensiivinen temperointi on ollut. Karkeasti voidaan puhua matalasta, keskitasaisesta ja korkeasta karkaisusta, mutta tarkat numerolliset luokitukset voivat poiketa tuotanto- ja standardivaatimusten mukaan. Arviointi voi perustua pinnan puristusjännityksen syvyyteen, puristuskerroksen paksuuteen sekä muihin jännityskenttien mittauksiin.

Ominaisuudet ja sovellukset: korkeampi karkaisuaste parantaa kappaleen ulkoista kestävyyttä ja iskunkestävyyttä, mutta muuttaa myös rikkoutumisen luonnetta ja tuotteen käsittelyä. Karkaistu lasi on erityisen yleistä rakennusten turvasäiliöissä, autokorissa sekä laitteiden näyttö- ja lasiosa-alueilla. Kun karkaistua lasia käsitellään, leikataan tai muotoillaan, tulee ottaa huomioon, että karkaistuja alueita ei voida helposti muokata ilman arvoarvojen huomattavaa heikkenemistä.

Yleisesti karkaisuun liittyy turvallisuutta parantavia vaikutuksia sekä rajoituksia tuotteen loppukäytössä. Yhteensopivuus muiden käsittelyjen ja komponenttien kanssa sekä valmistusstandardit ratkaisevat lopullisen karkaisuasetuksen valinnan.