karbideista

Karbidit ovat yhdisteitä, joissa hiili (C) on sitoutunut toiseen alkuaineeseen. Niiden voidaan katsoa jakautuvan kahteen pääryhmään: metallisiin karbideihin (M–C) sekä epämetallisiin karbideihin. Metalliset karbidit muodostavat usein kiinteitä kiteitä, joiden ominaisuuksia ovat korkea kovuus, korkea sulamispiste ja hyvä kulutuskestävyys. Tärkeimpiä esimerkkejä ovat WC (tungstenkarbidi), TiC (titaani-karbidi), VC (vanadium-karbidi), TaC (tantali-karbidi) ja Cr3C2. Näitä käytetään laajan valikoiman työkalumateriaaleina, useimmiten sementoitun karbidin muodossa (WC-kiteitä sideaineella, usein koboltti), jolloin saavutetaan erinomainen kovuus ja iskunkestävyys.

Epämetalliset karbidit, kuten SiC (silicon carbide) ja B4C (bor-karbidi), ovat keraamisia aineita, joilla on myös erittäin korkea kovuus ja hyvä lämpötilan kesto. Niitä käytetään muun muassa leikkaus- ja hiomatuotteissa, kulutustuotteissa, suojalevyissä sekä elektroniikassa eristeinä.

Käyttökohteet: työstö- ja leikkuutyökalut sekä muut kulutusta kestävät komponentit, kuten poranterät, lastuamistyökalut ja kulutusteräkset. Karbidit tarjoavat yhdistelmän kovuutta, kestävyyttä korkeissa lämpötiloissa ja kemiallista stabiilisuutta, minkä vuoksi ne ovat keskeisiä teollisuudessa.

Valmistus: karbidit syntyvät usein korkean lämpötilan reaktioista tai sintrausprosesseista, joissa pienet rakeet yhdistyvät kestäviksi kiteitä tai keraamisiksi rakenteiksi. Cemented carbide -työkaluja valmistetaan sintraamalla WC-kiteitä sideaineen kanssa.

Yhteenveto: karbidit kattavat laajan ryhmän hiiliyhdisteitä, joilla on olennaisen tärkeä rooli modernissa teollisuudessa niiden kovuuden, kulutuskestävyyden ja korkean lämpötilan vakauden vuoksi.