kapitalisointikorko

Kapitalisointikorko on korko, jolla pääomaa kartutetaan tai jonka avulla tulevaa rahasummaa muunnetaan nykyarvosta tulevaan arvoon. Käytännössä se määrittää, kuinka paljon nykyinen pääoma kasvaa ajan kuluessa tai kuinka suuri nykyarvo on tulevalle rahasummalle, kun siirrytään aikaetäisyyksissä eteenpäin. Kapitalisointikorkoa voidaan käyttää sekä tulevan arvon laskemiseen että nykyarvon määrittämiseen: FV = PV × (1 + i)^n ja PV = FV ÷ (1 + i)^n.

Käyttökohteet ovat moninaisia. Se esiintyy erityisesti eläke- ja vakuutuslaskennissa, pankkitoiminnassa sekä sijoitus- ja lainalaskelmissa. Kapitalisointikorko voi olla kiinteä tai markkinaehtoinen, ja se voidaan esittää nimellisesti tai reaalisesti. Sitä voidaan määrittää esimerkiksi riskittömien korkojen, vakuutusyhtiön korkokäytäntöjen tai liikkeeseen laskettujen korkojen perusteella. Valittu korko vaikuttaa sekä vakuutus- ja eläkevastuiden että säästötavoitteiden toteutumiseen ja solvvyysvaatimuksiin.

Eri termien kanssa huomioitavaa on, että kapitalisointikorkoa käytetään usein yhdessä diskonttauskorkojen kanssa. Ero näiden välillä on käytön kontekstissa: kapitalisointikorko kapitalisoi tulevaa rahaa eteenpäin, kun taas diskonttauskorko laskee tulevaa rahaa nykyarvoksi.

Esimerkki: 1000 euron pääoma kasvaa 5 vuodessa 2%:n kapitalisointikorolla menettää tai voittaa arvoltaan noin 1104 euroa. Kapitalisointikorko on keskeinen väline ajallisen arvonlaskun ja rahoituspäätösten perustelemisessa.