kapasitiviteetista

Kapasitiviteetti, eli kapasitanssi, on sähkötekniikan ja fysiikan käsite, joka kuvaa kykyä varastoida sähkövarausta. Se määritellään suhteena varattuun varaukseen ja sen aiheuttamaan potentiaalieroon. Yksinkertaisimmillaan kapasitiviteetti liittyy kondensaattoriin, joka koostuu kahdesta johtavasta levystä, jotka on erotettu toisistaan eristeellä. Kun kondensaattoriin kytketään jännite, toiselle levylle kertyy positiivista varausta ja toiselle negatiivista varausta. Mitä suurempi kapasitiviteetti on, sitä enemmän varausta kondensaattori voi varastoida tietyllä jännitteellä.

Kapasitiviteetin yksikkö on faradi (F). Yksi faradi on suuri yksikkö, joten käytännössä yleisemmin käytetään mikrofaradeja (µF) tai pikofaradeja (pF). Kapasitiviteetti riippuu johtavien pintojen koosta ja muodosta, niiden välisestä etäisyydestä ja käytetyn eristeen eli dielektrisen materiaalin ominaisuuksista. Hyvällä dielektrisellä materiaalilla on korkea permittiivisyys, mikä parantaa kondensaattorin kykyä varastoida varausta.

Kondensaattoreita käytetään monenlaisissa elektronisissa laitteissa, kuten virtalähteissä, radiovastaanottimissa, muistipiireissä ja moottoreiden käynnistyspiireissä. Ne voivat suodattaa sähkösignaaleja, tasoittaa jännitteitä ja varastoida energiaa lyhytaikaisesti. Kapasitiviteetti on olennainen ominaisuus sähköisten järjestelmien suunnittelussa ja ymmärtämisessä.