kapasitiivisessa

Kapasitiivisessa viitataan sähkötekniikassa kapasitiiviseen ilmiöön ja käyttäytymiseen, jossa energia varastoituu sähkökentän avulla kahden eristetyn johtimen välillä. Tälle ilmiölle on ominaista kapasitanssi C, joka määrittää, kuinka paljon varauksia voidaan siirtää jännitteellä V. Sähkövaraus Q ja jännite V ovat suoraan yhteydessä: Q = C V. Kondensaattori on yleisin tämän ilmiön toteuttaja.

Kapasitanssi tuottaa reaktiivisen impedanssin Z_C = 1/(jωC) sähköisessä syklissä, missä ω = 2πf. Tällöin virta i_C = C dv/dt johtaa jännitteen muutoksesta riippuvana, ja virta asettuu vaiheeseen noin 90 astetta jännitteen kanssa. Käytännössä kapasitiivinen käyttäytyminen ilmenee esimerkiksi signaalikytkennöissä, suodatuksessa ja ajastinpiireissä sekä energian varastoinnissa pienessä tilassa.

Käyttökohteita ovat suodattimet (esimerkiksi korkeataajuus suodatus), DC-poistot kytkennöissä, pääsulut ja taajuussuojaukset sekä suurissa tehoelektroniikkasovelluksissa. Kondensaattoreita käytetään yhdessä resistanssien ja induktanssien kanssa muokkaamaan piirin vasteita, kytkemään signaaleja ja säilyttämään energian tilapäisesti.

Mittauksissa kapasitiivinen arvo määritetään usein LCR-mittauksin tai mittaamalla kapasitanssireaktanssi ja soveltamalla Q = ∫i dt tai i = C dv/dt. Kapasitiivisen ilmiön ominaisuudet riippuvat materiaalien dielectricosta, lämpötilasta ja jännite-olosuhteista.