kansainvälisyyden

Kansainvälisyydellä tarkoitetaan yleensä tilaa tai ilmiötä, jossa rajat ylittävä vuorovaikutus ja yhteistyö ovat keskeisiä. Se kattaa taloudellisen, poliittisen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen sekä koulutuksen, tutkimuksen ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan monissa maissa.

Historian valossa kansainvälisyys on kehittynyt kaupankäynnin, siirtolaisten, diplomatian ja kansainvälisen oikeuden kautta. Moderni käsitys on vahvistunut erityisesti 1800- ja 1900-luvuilla sekä toisen maailmansodan jälkeen perustettujen järjestöjen (kuten YK:n) ja monenvälisen yhteistyön kautta. Globalisaatio on lisännyt teknologian ja liikkuvuuden avulla rajat ylittävää vuorovaikutusta.

Keskeisiä ulottuvuuksia ovat politiikka ja lainsäädäntö (monenvälinen yhteistyö, kansainvälinen oikeus), talous (kauppa, investoinnit, toimitusketjut), kulttuuri ja tiede (kulttuurivaihto, liikkuvuus, tutkimusyhteistyö) sekä ihmisoikeudet ja humanitaarinen apu.

Suomessa kansainvälisyys muovaa politiikkaa, koulutusta ja taloutta. Maa on EU:n jäsen ja osallistuu laajasti kansainväliseen yhteistyöhön sekä pohjoismaiseen yhteistyöhön. Suomi tukee kehitysyhteistyötä, ihmisoikeuksia ja kestävää kehitystä sekä koulutuksen kansainvälistyyne tähtäävää politiikkaa.

Keskustelussa kansainvälisyys herättää sekä hyötyjä että kritiikkiä. Edut ovat turvallisuuden, vaurastumisen, tiedonvälityksen ja kulttuurisen rikastumisen laajentuminen, kun taas haasteita ovat muun muassa tasapainon löytäminen kansallisen itsemääräämisoikeuden ja globaaliin yhteisvastuuseen sitoutumisen välillä sekä eriarvoisuuden ja riippuvuuksien kasvu.