kameratekniikasta

Kameratekniikka käsittää välineet ja menettelyt, joilla kuvat ja videot tallennetaan. Keskeisiä osia ovat runko, linssit, sensori sekä elektroniikka ja ohjelmisto, jotka hoitavat valotuksen, tarkennuksen ja kuvan käsittelyn. Nykyään markkinoilla ovat pääasiassa peililliset järjestelmäkamerat ja peilittömät kamerat; jälkimmäiset ovat kasvattaneet suosioaan.

Sensori on kameran ydin. Enimmäkseen käytetään CMOS-sensoreita; CCD-sensoreita käytetään vähemmän. Sensorin koko – full-frame, APS-C, Micro Four Thirds – vaikuttaa syväterävyyteen, dynamiikkaan ja kohinan hallintaan. Suurempi sensori tarjoaa yleensä paremman suorituskyvyn hämärässä, mutta on suurempi ja kalliimpi. Sensorin lukunopeudet voivat aiheuttaa rolling shutter -ilmiöitä; global shutter on harvinaisempi ratkaisu.

Linssit määrittävät kuvan laadun ja valon määrän. Objektivien polttopistepituudet ja suurin aukko (f-luku) vaikuttavat syväterävyyteen ja kirkkauteen. Linssit voivat sisältää kuvanvakausta, ja ne noudattavat eri kiinnitysjärjestelmiä.

Kuvan muodostus perustuu valotukseen, ISO-herkyyteen ja valkotasapainoon. Tallennusvaihtoehdoissa yleisiä ovat RAW ja JPEG; RAW antaa suurimman joustavuuden jälkikäsittelyyn. Videossa käytetään usein korkeita resoluutioita (4K/8K) sekä laajaa värisyvyyttä ja pakkausstandardeja (kuten HEVC).

Kameratekniikka kehittyy jatkuvasti tekoälyä ja laskennallista valokuvia hyödyntäen. Kehityksen painopisteisiin kuuluvat sensoreiden teknologia, automaatiotoiminnot, dynaaminen alue sekä parempi tallennus- ja käsittelyputket.