kallistuksen

Kallistus on suomen kielen sana, jolla viitataan sekä fyysiseen kallistumiseen että metaforiseen taipumukseen tai mieltymykseen. Kallistuksen genetiivimuotoa käytetään silloin, kun halutaan puhua jonkin asian kallistumisesta, kaltevuudesta tai suuntautumisesta.

Fyysisessä käyttökontekstissa termi esiintyy erityisesti teknisissä ja suunnittelullisissa yhteyksissä. Esineen tai rakenteen kaltevuus suhteessa horisonttiin määrittää esimerkiksi vakauden, toiminnan ja käyttökelpoisuuden. Arkkitehtuurissa, mekaniikassa ja geotekniikassa puhutaan usein kallistuksesta ja kallistuskulmasta, jolla kuvaillaan, kuinka paljon jokin osa kallistuu tai kallellaan.

Avaruustieteessä ja geodesiassa kallistus tarkoittaa kiertoradan tai suunnan kaltevuutta viitteelliseen tasoon nähden. Tällöin käytetään ilmaisua kallistuskulma. Myös muissa tieteellisissä konteksteissa voidaan puhua kallistuksesta kuvattaessa vektoreiden, pintojen tai rakenteiden suuntia.

Metaforinen käyttö kattaa asenteet, mieltymykset ja suuntautumisen. Järjestelmä tai päätöksenteko voi “kallistua” kohti tiettyä arvoa, politiikkaa tai käyttäytymismallia, jolloin puhuttava kallistus viittaa taipumaan kohti jotakin vaihtoehtoa.

Sana liittyy läheisesti kaltevuus- ja kallistua-käsitteisiin sekä termiin kallistuskulma. Käyttö vaihtelee teknisestä kieltä puhekieleen, mutta perusajatus on sama: kuvailla jonkin asian suuntaa tai kaltevuutta.