kalkkeutumisiin

Kalkkeutumiset ovat ilmiö, jossa kalsiumia ja fosfaatteja kertyy kudoksiin. Ne voivat olla oireettomia tai aiheuttaa kipua ja toimintakyvyn heikkenemistä riippuen sijainnista ja laajuudesta. Kalkkeutumisia esiintyy missä tahansa elimistössä, mutta ne ovat yleisimpiä pehmytkudoksissa, valtimoissa sekä sydämen läpissä, ja rinnassa mammografiakuvissa voi ilmetä calcificaatioita.

Kalkkeutuminen jaetaan yleensä kahteen päätyyppiin: dystrofiseen kalkkeutumiseen ja metaboolisesti johtuvaan (metastaattiseen) kalkkeutumiseen. Dystrofinen kalkkeutuminen tapahtuu kudosvaurion, kroonisen tulehduksen tai nekroosin yhteydessä, ja veren kalsiumpitoisuus on tavallisesti normaali. Metastaattinen kalkkeutuminen johtuu hyperkalsemiasta tai fosfaattiasioiden häiriöistä ja voi aiheuttaa kalkkeutumista terveisiin kudoksiin.

Diagnoosi perustuu kuvantamistutkimuksiin (röntgen, tietokonetomografia, mammografia) sekä laboratoriokokeisiin (kalsium, fosfaatti, PTH, D-vitamiini) ja tarvittaessa kudosnäytteen analyysiin.

Hoito riippuu syystä ja oireista. Oireettomat kalkkeutumiset voivat jäädä seuraamaan. Taustalla olevan tilan hoito on ensisijainen, ja kivun hoitoon voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä tai fysioterapiaa. Joissakin tapauksissa hoitoon kuuluu paikallinen kalkinpoisto ultraäänellä ohjattuna tai kirurginen poisto.

Ennuste ja seuranta määräytyvät kohde- ja syystekijöiden mukaan. Riskien hallinta, munuaisten ja hormonaalisten tilojen seuranta sekä säännöllinen kuvantaminen voivat estää uusien kalkkeutumien kehittymistä.