kalibrointitestit

Kalibrointitestit ovat mittauslaitteiden laadunvarmistuksen keskeinen toimenpide, jonka tarkoituksena on varmistaa, että laitteen antamat mittaustulokset ovat oikeita ja luotettavia. Kalibroinnissa vertaillaan laitteen mittaustuloksia tunnettuun referenssiarvoon tai standardiin, ja tarvittaessa tehdään säätöjä tai korjauksia, jotta tulokset vastaavat referenssiä.

Prosessi koostuu useista vaiheista: referenssin valinta ja tilojen määrittäminen, mittausmenetelmien suunnittelu, useiden mittauskierrosten toteuttaminen sekä tulosten analysointi. Tulokset dokumentoidaan kalibrointiraportissa tai kalibrointikortilla, johon merkitään mittausolosuhteet, kaikki käyttämät referenssit, kalibrointiaika sekä mahdolliset säätötoimenpiteet ja jälkikirjaus.

Metrologinen jäljitettävyys on kalibroinnin keskeistä periaatetta: mittausarvot tulee pystyä osoittamaan suhteessa kansallisiin tai kansainvälisiin standardeihin. Tämä edellyttää asianmukaista dokumentaatiota sekä epävarmuuslaskelmia, jotta tuloksiin voidaan luottaa päätöksenteossa.

Yleisiä standardeja ja toimintaperiaatteita ovat ISO/IEC 17025 - akkreditointiperiaatteet laboratorion kalibrointitoiminnalle sekä muita standardeja kuten ISO 10012 laadunvarmistuksen ohjeet. Kalibrointi voidaan tehdä sisäisesti organisaatiossa tai ulkoistaa akkreditoidulle palveluntarjoajalle; riippuen sovelluksesta, kalibrointiväli ja menettelyt määritellään osana laadunhallintajärjestelmää.

Esimerkkejä laitteista, joihin kalibrointitestit kohdistuvat, ovat lämpötilamittarit, massamittauslaitteet, pH-mittarit, paine- ja virta-anturit sekä elektroniikkalaitteet ja mittausohjelmistot.

Kalibrointitestien tarkoitus on taata mittausten luotettavuus päätöksenteossa, tuotannossa ja tutkimuksessa.

---