kalibrointitarkkuus

Kalibrointitarkkuus kuvaa mittauslaitteen kalibroinnin tulosten tarkkuutta. Se kertoo, kuinka lähellä kalibroinnin jälkeen laitteen mittaustulos on todelliselle suurelle arvolle ja millainen epävarmuus tähän tulokseen liittyy. Kalibrointi määrittää laitteen vasteen ja havaitut systemaattiset virheet, ja sen tulos voidaan esittää korjauksena tai sisäisenä luottamusvälinä. Kalibrointitarkkuus ilmaistaan usein epävarmuutena, ja se kytkeytyy laitteen jäljitettävyyteen kansallisiin tai kansainvälisiin standardeihin.

Kalibrointiin liittyy useita epävarmuuden osatekijöitä: systemaattinen virhe (bias), satunnaiset virheet, ympäristötekijät sekä mittauslaitteen ikä ja kunto. Ympäristö, kuten lämpötila, paine ja kosteus, voi muuttaa laitteen vasteen. Lisäksi mittausalue vaikuttaa tarkkuuteen: eri arvoilla virheet voivat olla erisuureisia.

Arviointi ja raportointi toteutetaan noudattaen vakiintuneita menetelmiä, kuten epävarmuusanalyysiä GUMin periaatteiden mukaan ja standardien, kuten ISO/IEC 17025, ohjeita. Kalibrointikertomuksessa ilmoitetaan kalibroinnin tulos, käytetyt viitearvot, mahdolliset korjaukset sekä epävarmuusbudjetti ja jäljitettävyys standardeihin.

Kalibrointitarkkuus on keskeinen osa laadunhallintaa. Se vaikuttaa valmistus- ja tutkimusprosesseihin, oikeellisuuteen sekä turvallisuuteen. Säännöllinen kalibrointi ja dokumentointi varmistavat luotettavat mittaustulokset sekä vaatimustenmukaisuuden.