kalenterivaikutuksista

Kalenterivaikutukset viittaavat ilmiöihin, joissa osakemarkkinoiden tuotot vaihtelevat vuodenaikojen tai tiettyjen kalenteriajanjaksojen mukaan. Nämä vaikutukset ovat historiallisesti havaittuja malleja, jotka eivät välttämättä toistu joka vuosi, mutta jotka ovat tilastollisesti merkittäviä pitkällä aikavälillä.

Yksi tunnetuimmista kalenterivaikutuksista on niin sanottu tammikuuefekti, jossa pienten yhtiöiden osakkeiden tuotot ovat historiallisesti olleet korkeampia tammikuussa kuin muina kuukausina. Tätä on selitetty muun muassa verosuunnittelulla, jossa sijoittajat myyvät tappiollisia osakkeita vuoden lopussa verotuksen optimoimiseksi ja ostavat niitä takaisin uudelleen vuoden alussa, mikä nostaa hintatasoa.

Toinen esimerkki on "kesäkuukausien" tai "myy toukokuussa ja mene pois" -ilmiö, jossa osakkeiden tuotot ovat usein olleet heikompia kesä-elokuussa. Tämä saattaa liittyä sijoittajien lomailuun ja matkusteluun, mikä vähentää markkinoiden aktiivisuutta ja kysyntää. Myös syyskuuta on pidetty historiallisesti heikkona kuukautena osakemarkkinoilla.

Lisäksi on havaittu viikkovaikutuksia, kuten maanantain negatiivinen tuotto verrattuna muihin viikonpäiviin, todennäköisesti liittyen viikonloppuna tapahtuneisiin negatiivisiin uutisiin.

On tärkeää huomata, että kalenterivaikutukset ovat empiirisiä havaintoja, ja niiden syitä ei aina täysin ymmärretä. Markkinoiden tehokkuuden teoriat kyseenalaistavat usein tällaisten ennustettavien mallien pysyvyyden, sillä jos ne olisivat johdonmukaisia, sijoittajat hyödyntäisivät niitä, mikä lopulta poistaisi itse vaikutuksen. Sijoittajien tulisi suhtautua kalenterivaikutuksiin varauksella eivätkä ne yksinään ole riittävä peruste sijoituspäätöksille.