kalatalouslainsäädäntö

Kalatalouslainsäädäntö viittaa Suomessa voimassa oleviin lakeihin ja asetuksiin, jotka säätelevät kalastusta ja kalastukseen liittyvää toimintaa. Sen tavoitteena on turvata kalakantojen kestävä käyttö, edistää kalatalouden elinvoimaisuutta ja varmistaa kalastuksen harjoittamisen turvallisuus.

Keskeisiä lakeja ovat kalastuslaki, joka määrittelee kalastusoikeudet, kalastusluvat, pyydysten käytön, alamitat ja rauhoitusajat. Kalastuslaki koskee sekä kaupallista kalastusta että vapaa-ajankalastusta. Lain tarkoituksena on myös edistää kalastusmatkailua ja kalastukseen liittyvien perinteiden säilymistä.

Lisäksi kalatalouslainsäädäntöön kuuluvat useat asetukset, jotka tarkentavat lakien soveltamista. Näitä ovat esimerkiksi asetukset kalastuksenrajoituksista tietyillä vesialueilla, kalastuskielloista poikkeusluvilla, ja tietyntyyppisten pyydysten käyttöön liittyvistä säännöistä. Vesiylioikeuden päätökset ja viranomaisten, kuten Luonnonvarakeskuksen ja Elintarviketurvallisuusviraston (Evira), antamat ohjeet ja määräykset ovat myös osa kokonaisuutta.

Vapaa-ajankalastajia koskevat säännökset ovat usein yksinkertaisempia, mutta myös heidän on noudatettava esimerkiksi alamittoja ja pyyntirajoituksia. Kaupallisessa kalastuksessa säännökset ovat tiukempia ja liittyvät usein myös kalastuksen kirjanpitoon, kalastuskiintiöihin ja kalastuksen valvontaan.

Kalastuslainsäädännön kehittämisessä otetaan huomioon sekä ekologiset, taloudelliset että sosiaaliset näkökohdat, ja sitä päivitetään tarpeen mukaan vastaamaan muuttuvia olosuhteita ja tutkimustietoa.