kaksihybridimenetelmä

Kaksihybridimenetelmä, tunnettu myös nimellä kaksigeenitesti tai dihybridiristi, on perusperiaate genetiikassa, jonka avulla tutkitaan kahden eri ominaisuuden periytymistä yhden sukupolven yli. Sen kehitti Gregor Mendel. Menetelmässä risteytetään kaksi yksilöä, jotka eroavat toisistaan kahden tutkittavan ominaisuuden suhteen. Esimerkiksi Mendel käytti herneissä siementen muotoa (pyöreä vs. ryppyinen) ja väriä (keltainen vs. vihreä).

Perinteisesti kaksihybridimenetelmä alkaa risteyttämällä kaksi homotsygoottista yksilöä, joista toisella on molemmat dominoivat ominaisuudet ja toisella molemmat resessiiviset ominaisuudet. Näiden jälkeläiset, F1-sukupolvi, ovat kaikki heterotsygootteja ja ilmentävät dominoivia ominaisuuksia. Kun F1-sukupolvi risteytetään keskenään, F2-sukupolvessa ilmenee fenotyyppinen jakauma, jossa neljä erilaista ominaisuusyhdistelmää esiintyy tyypillisessä 9:3:3:1 suhteessa, jos tutkittavat geenit sijaitsevat eri kromosomeissa tai ovat riippumattomia toisistaan.

Tämä 9:3:3:1 fenotyyppinen suhde on keskeinen tulos kaksihybridimenetelmässä ja se osoittaa Mendelin toista lakia, eli sattumanvaraista erkanemisen lakia. Tämä laki toteaa, että kahden eri ominaisuuden (ja niiden taustalla olevien alleeliparien) periytyminen on toisistaan riippumatonta, kunhan geenit sijaitsevat eri kromosomeissa. Jos geenit ovat kytkeytyneitä samassa kromosomissa, tämä suhde ei toteudu, mikä paljastaa geneettisen kytkeytyneisyyden. Kaksihybridimenetelmä on edelleen perustavanlaatuinen työkalu perinnöllisyyden tutkimuksessa.