kaksidimensionaaliset

Kaksidimensionaaliset, lyhennettynä 2D, viittaavat tiloihin, objekteihin tai malleihin, joilla on kaksi ulottuvuutta: pituus ja leveys. Käsite on keskeinen geometrisessa kontekstissa sekä grafiikassa ja tietotekniikassa, joissa kolmas ulottuvuus eli syvyys voidaan jättää huomiotta.

Geometriassa kaksidimensionaaliset muodot sijaitsevat tasolla eli kartalla. Esimerkkejä ovat neliö, ympyrä, kolmio ja monikulmiot. Pisteet kuvataan koordinaatistossa käyttämällä kahta arvoa, kuten x- ja y-koordinaatteja; näin muodostetaan kuvia ja alueita. Kaksidimensionaalinen tila määritellään usein planariksi eikä siinä ole kolmatta mittaa.

Tietotekniikassa 2D viittaa muun muassa kaksidimensionaalisiin taulukkoihin sekä grafiikkaan, jossa kuvat ja käyttöliittymät esitetään kaksiulotteisesti. Kuvankäsittelyssä, pelinkehityksessä ja käyttöliittymäsuunnittelussa 2D-grafiikka antaa esittää tilan ja muodon ilman syvyysulottuvuutta. 2D-koordinaatistot, kuten kuvan koordinaatistot, tallentavat pisteet ja organisoivat piirtämisen.

2D-materiaalit ovat materiaaleja, joiden paksuus on karkeasti yhden tai muutaman atomin paksuinen; ne muodostavat ohuita, laakoja rakenteita. Tunnetuin esimerkki on grafiini, hiiliatomien kaksiulotteinen kerros. Näillä aineilla on erityisiä sähköisiä, mekaanisia ja optisia ominaisuuksia.

Kaksidimensionaalisia käsitteitä käytetään laajasti geometrian opetuksessa, kartografiassa, suunnittelussa, taiteessa ja digitaalisessa visuaalisoimisessa.