kaiverruksista

Kaiverrukset ovat merkintöjä tai kuviokohtia, jotka syntyvät poistamalla materiaalia pinnasta. Yleisimpiä alustoja ovat metallit (kulta, hopea, pronssi), lasi, puu ja kivi. Kaiverruksia voidaan tehdä koristeellisiksi tai käytännöllisiksi, kuten nimilaattojen, vuosilappujen ja arkkitehtonisten koristeiden merkinnöiksi. Toteutustavat vaihtelevat käsityönä, koneellisesti ja laserin avulla.

Tekniikat ja historia: Käsinkaiverruksessa käytetään teräistä työvälinettä (burin tai kaiverruspiikki) pinnan naarmuttamiseen ja syventämiseen. Konekaiverrus käyttää jyrsintöjä tai CNC-laitteita; laserkaiverrus polttaa tai höylää pintaa erittäin tarkasti. Hyvänä lisänä on syövytys eli etching, jossa kemikaali poistaa materiaalia. Kaiverrus on ollut tärkeä tekniikka jo antiikin ajoista lähtien, erityisesti metallikaiverrus on mahdollistanut tarkkojen kuvioiden ja tekstien tuottamisen koruissa, rahalajien merkeissä ja muistomerkeissä.

Materiaalit ja sovellukset: Metallikaiverrukset ovat yleisiä koruissa, kellotauluissa ja muistomerkkitauluissa. Lasikaiverrukset soveltuvat lasielementtien designeihin ja valmistukseen. Puun ja kiven kaiverrukset näkyvät huonekaluissa, arkkitehtonisissa yksityiskohdissa sekä muistoesineissä. Tekniikkaa käytetään sekä taiteessa että teollisuudessa merkkien, nimikilpien ja kuvioiden valmistukseen.

Hoito ja säilytys: Kaiverrukset voivat herkistyä kulumiselle, kosteudelle ja ultraviolettisäteilylle. Säilytystä tulisi harjoittaa kuivassa, vakaassa ympäristössä ja suojassa suorasta valosta. Metallikaiverrukset puhdistetaan hellävaraisella liinalla; vaurioituneet kohdat hoitaa ammattilainen. Aiheeseen liittyy usein autentikointi ja konservointi, jos kaiverrus on historiallisesti merkittävä.