kaasunsensorit

Kaasunsensorit ovat laitteita, jotka havaitsevat kaasujen pitoisuuksia ilmassa ja muuntavat ne käyttökelpoiseksi signaaliksi turvallisuuden, prosessinohjauksen ja ympäristövaikutusten seurannaksi. Ne voivat olla kiinteästi asennettuja tai kannettavia, ja niitä käytetään teollisuudessa, rakentamisessa, kaivoksissa, auto- ja liikennevalvonnassa sekä kotitalouksissa epäorgaanisten ja halogeenisten kaasujen havaitsemiseen.

Toimintaperiaatteen mukaan on useita teknologioita: elektrokemialliset sensorit antavat sähköisen signaalin kaasun määrästä, MOS-sensorit reagoivat kaasun vaikutuksesta vastuksen muutokseen, katalyyttiset pellistorit mittaavat helposti syttyviä kaasuja palamisen aikana, infrapunasensorit mittaavat kaasun absorptioita IR-säteilylle, ja PID-laitteet (photoionization detectors) mittaavat organisten haihtuvien yhdisteiden pitoisuuksia. Jokaisella teknologialla on etujaan ja rajoituksiaan: valinta riippuu kaasusta, ympäristöolosuhteista sekä tarvittavasta herkkyydestä ja vasteajoista.

Havaitsemis- ja suorituskykyyn vaikuttavat myös ympäristötekijät kuten lämpötila ja kosteus sekä sensorin ikä; cross-sensitivity voi aiheuttaa virheitä toissijaisiin kaasuihin. Kalibrointi on välttämätöntä: säännöllinen span- ja nollakalibrointi pitää mittaukset luotettavina. Kaasunsensorit voivat olla osa kiinteää valvontajärjestelmää tai mobiileja mittausratkaisuja sekä ne voivat kuulua ATEX- tai IECEx -haltuun lisävarusteina eksplisiittisiin tiloihin. Tulevaisuudessa kehitys keskittyy pienempiin energiamääriin, parempaan tarkkuuteen, tekoälypohjaiseen kalibrointiin sekä sensoriyhdistelmien kautta laajennettuun valvontaan ja IoT-verkkoihin.