kaasuhiiletystä

Kaasuhiilistys on terminen prosessi, jossa biomassaa tai muuta orgaanista materiaalia kuumennetaan korkeassa lämpötilassa hapettomassa tai vähähappisessä ympäristössä. Tavoitteena on muuttaa materiaali hiileksi, eli hiilipitoiseksi kiinteäksi aineeksi, samalla vapauttaen samanaikaisesti haihtuvia yhdisteitä ja kaasuja. Prosessia voidaan kutsua myös pyrolyysiksi, mutta kaasuhiilistyksessä painopiste on usein kiinteän hiilituotteen maksimoinnissa.

Materiaalin ominaisuuksista ja prosessiolosuhteista riippuen vapautuvat kaasut voivat sisältää esimerkiksi hiilimonoksidia (CO), hiilidioksidia (CO2), metaania (CH4) ja vetyä (H2). Näitä kaasuja voidaan hyödyntää energianlähteenä tai raaka-aineena teollisissa prosesseissa. Kiinteä lopputuote, kaasuhiili, on hyvin huokoista ja sillä on suuri pinta-ala, mikä tekee siitä käyttökelpoisen esimerkiksi vedenpuhdistuksessa aktiivihiilenä, maaperän parantajana tai katalyyttinä.

Kaasuhiilistystä voidaan soveltaa monenlaiseen orgaaniseen ainekseen, kuten puuhun, maatalousjätteisiin, muoveihin ja jopa jätteisiin. Prosessin etuja ovat orgaanisen jätteen hyödyntäminen, arvokkaiden tuotteiden (kaasuhiili ja kaasu) tuottaminen sekä potentiaali hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen verrattuna perinteiseen polttamiseen. Prosessin onnistuminen ja tuotteiden laatu riippuvat olennaisesti käytetystä raaka-aineesta, lämpötilasta, lämmitysnopeudesta ja prosessin kestosta.