käyttötapauskaavioissa

Käyttötapauskaavio, tai englanniksi use case diagram, on UML-mallinnuskielen (Unified Modeling Language) visuaalinen esitysmuoto, joka kuvaa järjestelmän toiminnallisuutta ja sen vuorovaikutusta ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Se on suunniteltu kuvaamaan järjestelmän vaatimuksia korkealla abstraktiotasolla.

Kaavion keskeisiä elementtejä ovat toimijat (actors), jotka esitetään yleensä ihmishahmona tai järjestelmänä, joka on vuorovaikutuksessa kuvattavan järjestelmän kanssa. Toimijat voivat olla käyttäjiä, muita järjestelmiä tai laitteistoja. Järjestelmän toiminnallisuudet esitetään käyttötapauksina, jotka on kuvattu soikioilla. Käyttötapaukset kuvaavat sitä, mitä järjestelmä tekee tietyissä tilanteissa.

Toimijoiden ja käyttötapausten väliset suhteet esitetään viivoilla. Yksinkertainen viiva osoittaa, että toimija osallistuu kyseiseen käyttötapaukseen. Lisäksi kaavioissa voidaan käyttää erityisiä relaatiotyyppejä, kuten "include" (sisällyttää) ja "extend" (laajentaa). Sisällytä-relaatio tarkoittaa, että yksi käyttötapaus sisältää aina toisen käyttötapauksen toiminnot. Laajentaa-relaatio puolestaan kuvaa tilanteita, joissa yksi käyttötapaus voi lisätä toiminnallisuutta toiseen käyttötapaukseen tietyin ehdoin.

Käyttötapauskaavioita käytetään usein ohjelmistokehityksen alkuvaiheessa vaatimusten keräämiseen ja ymmärtämiseen. Ne auttavat määrittelemään selkeästi, mitä järjestelmän tulisi tehdä ja kenen kanssa se on vuorovaikutuksessa. Kaaviot ovat hyödyllisiä työkaluja sekä teknisille tiimeille että sidosryhmille, sillä ne tarjoavat yhteisen ja ymmärrettävän näkymän järjestelmän toiminnoista.