käyttöjärjestelmäarkkitehtuuri

Käyttöjärjestelmäarkkitehtuuri viittaa käyttöjärjestelmän rakenteeseen ja sen keskeisten komponenttien välisiin suhteisiin. Se määrittää, miten käyttöjärjestelmän eri osat, kuten ydin, prosessienhallinta, muistinhallinta, tiedostojärjestelmä ja laiteajurit, toimivat yhdessä ja vuorovaikuttavat. Yleisimpiä arkkitehtuurityyppejä ovat monolittinen, mikroydin, hybridiydin ja eksokernel. Monoliittisessa arkkitehtuurissa kaikki käyttöjärjestelmän ydintoiminnot sijaitsevat yhdessä suuressa ytimessä, mikä voi parantaa suorituskykyä, mutta tekee järjestelmästä vähemmän modulaarisen. Mikroydinarkkitehtuurissa ydintoimintoja on minimoitu, ja monet palvelut toteutetaan käyttäjätilassa, mikä lisää joustavuutta ja turvallisuutta, mutta voi hidastaa suorituskykyä. Hybridiydin yhdistää elementtejä molemmista, pyrkien tasapainottamaan suorituskykyä ja modulaarisuutta. Eksokernelit puolestaan tarjoavat sovelluksille ennennäkemättömän matalan tason hallinnan laitteistoresursseihin. Käyttöjärjestelmän arkkitehtuurivalinnat vaikuttavat merkittävästi sen suorituskykyyn, vakauteen, turvallisuuteen, laajennettavuuteen ja kehityksen helppouteen.