käytäntöjä

Käytäntö tarkoittaa tapaa tehdä jokin asia vakituisesti tai vakiintuneesti ja voi viitata sekä yksittäiseen tottumukseen että laajempiin, organisaation tai alan vakiintuneisiin menettelytapoihin. Käytäntöjä voidaan pitää sekä sosiaalisina tapoina että työelämän ohjattuina toimintamalleina, ja niihin liittyy usein arvot sekä normatiivinen ohjaus siitä, miten asioiden tulisi hoitua.

Käytäntöjä sovelletaan monilla aloilla. Kulttuurisessa kontekstissa ne voivat ilmentää tapoja ja perinteitä, kun taas ammatillisissa ja organisatorisissa yhteyksissä ne voivat olla formalisoituja ohjeita tai standardeja. Juridisessa mielessä termi esiintyy esimerkiksi oikeuskäytäntönä (jurisprudence), joka muodostaa lain soveltamisen käytäntöjä. Samoin kuin "parhaat käytännöt" (best practices) viittaa yleisesti tunnistettuihin, suositeltaviin toimintamalleihin.

Käytäntöjä voidaan kehittää ja dokumentoida erilaisten työvälineiden avulla, kuten ohjeistuksina, menettelyinä, prosesseina tai standardeina. Niiden tavoitteena on parantaa laatua, turvallisuutta, tehokkuutta sekä yhdenmukaisuutta toiminnassa. Käytäntöjä arvioidaan ja päivitetään usein esimerkiksi laadunhallinnan, riskienhallinnan tai säädösten noudattamisen yhteydessä, jotta toiminta pysyy linjassa muuttuvien vaatimusten ja uusien tietojen kanssa.