jäännösmagnetisaatio

Jäännösmagnetisaatio viittaa siihen magnetismiin, joka jää aineeseen sen jälkeen, kun ulkoinen magneettikenttä on poistettu. Tämä ilmiö on perusta monille magneettisille tallennusvälineille, kuten kiintolevyille ja magneettinauhoille. Kun ainetta altistetaan magneettikentälle, sen atomien tai molekyylien magneettiset momentit pyrkivät suuntautumaan kentän mukaisesti. Kun ulkoinen kenttä poistetaan, osa tästä suuntauksesta säilyy, jolloin aineeseen muodostuu pysyvä magneettinen tila.

Jäännösmagnetisaation määrä ja pysyvyys riippuvat useista tekijöistä, kuten materiaalin tyypistä, sen magneettisista ominaisuuksista ja siitä, kuinka voimakkaassa kentässä se on ollut. Ferromagneettiset materiaalit, kuten rauta ja koboltti, ovat erityisen hyviä säilyttämään jäännösmagnetisaatiota. Tätä ominaisuutta hyödynnetään myös geologiassa, jossa kiviin jäävä jäännösmagnetisaatio eli paleomagnetismi antaa tietoa Maan magneettikentän historiasta. Jäännösmagnetisaatio on myös merkittävä tekijä muun muassa muuntajien ja sähkömoottoreiden toiminnalle, vaikkakin se voi aiheuttaa myös häviöitä tietyissä sovelluksissa.