järjestelmämonitorointi

Järjestelmämonitorointi tarkoittaa IT-infrastruktuurin suorituskyvyn ja tilan jatkuvaa mittaamista, keräämistä ja analysointia. Sen tavoitteena on havaita poikkeamat, varmistaa palveluiden saatavuus ja optimoida resurssien käyttöä. Se kattaa sekä infrastruktuurin osat että sovellukset ja verkkoyhteydet.

Dataa kerätään kolmesta päätyypistä: metriikoista (latenssi, läpäisy, CPU-käyttö, muistinkäyttö, I/O), lokitiedoista (tapahtumat, virheet) ja jäljityksistä (traces), jotka kuvaavat pyyntöjen kulkua järjestelmän komponenttien välillä. Keräystä tukevat sekä agenttipohjaiset että agentittomat ratkaisut; agentit asennetaan kohteisiin ja tarjoavat yksityiskohtaisia mittareita, kun agentittomat hakevat dataa rajapintojen tai protokollien kautta.

Tärkeimmät tyypit ovat infrastruktuuri-monitorointi (palvelimet, verkko, tallennus), sovellusmonitorointi (koodin suorituskyky, virhetilanteet), pilvi- ja konttori-monitorointi (esim. Kubernetes) sekä loppukäyttäjäkokemuksen monitorointi. Yleisiä työkaluja ovat avoimiin ratkaisuihin perustuvat Prometheus ja Grafana sekä Zabbix tai Nagios; kaupallisia vaihtoehtoja edustavat Dynatrace, New Relic ja Datadog. Tiedot tallennetaan ajallisesti päivittyviin aikasarjatietokantoihin ja esitetään kojelaudoilla sekä hälytyksillä.

Prosessi sisältää palveluiden SLI/SLO/SLAs-tavoitteiden määrittelyn, hälytyskäytäntöjen ja eskalointipolitiikan sekä runbookit incidenttien hallintaan. Observability tarkoittaa laajempaa kykyä selittää tuntemattomat ilmiöt signaaleista; monitorointi on sen perusta. Tietoturva ja yksityisyys sekä automaatio ovat keskeisiä nykyaikaisessa monitoroinnissa.

Haasteina ovat datan määrä ja selvitys, hälytysangsti, skaalaus sekä epäonnistuneiden integraatioiden hallinta; trendinä näkyvät tekoälyä hyödyntävät hälytykset ja SRE-käytännöt.