jännitteentason

Jännitteentaso tarkoittaa sähköjärjestelmän tietyssä kohdassa vallitsevaa jännitettä suhteessa maahan tai referenssipisteeseen. Termiä käytetään sekä vaihtovirran (AC) että tasavirran (DC) yhteyksissä. Jännitteentason määrittävät järjestelmän nimellisarvot, eristysvaatimukset sekä turvallisuus- ja suunnittelukriteerit.

Jännitteentason arvo ilmoitetaan nimellisarvona voltteina (V). AC-järjestelmissä käytetään yleisesti RMS-arvoa; DC-jännitteet ilmoitetaan yleensä nimellisarvona. Taajuus, pulssimuoto ja ympäristövaikutukset voivat vaikuttaa eristysvaatimuksiin sekä suojauksiin ja mittauksiin.

Luokitus: Matala jännite (LV) on usein alle noin 1 kV AC (joissakin standardeissa 1,5 kV DC). Keskijännite (MV) kattaa noin 1–35 kV. Korkea jännite (HV) yli 35 kV. Näitä rajat voivat kuitenkin vaihdella maiden ja standardien mukaan; esimerkiksi kotitalouksien verkot ovat Suomessa tyypillisesti 230 V yksivaiheisesti ja 400 V kolmivaiheisesti.

Merkitys: Jännitteentason määrittely ohjaa eristystä, laitteiden luokitusta, asennuksia ja suojatoimia. Eristyskoordinaatio, etäisyydet sekä tarkastus- ja koestusmenetelmät määräytyvät sen mukaan ja viittaavat kansainvälisiin ja alueellisiin standardeihin (esim. IEC/EN-sarjat).