jännettä

Jäänne on suomenkielinen substanttiivi, joka tarkoittaa jotakin, mikä jää jäljelle prosessin, tapahtuman tai toiminnan jälkeen. Se voi viitata sekä fyysisiin jäännöksiin, kuten esineen pirstaleisiin osiin, rakennelman osiin tai biologisiin jäännöksiin, että abstraktimpiin jälkiin, kuten kulttuurisiin, kielellisiin tai ympäristön jäänteisiin. Käsite esiintyy sekä arkikielessä että tieteellisessä terminologyssä.

Sana jäänne on yleiskielessä monikäyttöinen ja erityisesti arkeologiassa sekä luonnontieteissä yleinen. Arkeologiassa sillä viitataan menneisyydestä säilyneisiin rakenteisiin ja esineisiin; puhekielessä ja tieteellisessä tekstissä puhutaan usein muinaisjäännöksistä kuvaamaan tutkittavaa aluekokonaisuutta. Jäännöksellä — muodosta riippumatta — korostuu yleensä se, että kyse on jostakin suurkun­naan kuulumattomasta osasta, joka on jäänyt jäljelle.

Jäännettä on jäänteen partatiivinen yksikkö, ja sitä käytetään, kun tarkoitetaan osan, määrän tai epätäydellisesti säilyneen kappaleen ilmaisua lauseessa. Esimerkiksi lauseessa “löytyi vain vähän jäännettä” viitataan siihen, että jäljelle jäänyt osa on vähäinen. Suomen kielessä jäännettä esiintyy useimmiten juuri tällaisessa ilmauksessa, jolloin puhujan huomio on jäännöksen määrässä.

Näin ollen jäänne ja sen taivutusmuodot kattavat sekä konkreettisen että abstraktin jääneen osan käsitteet eri konteksteissa. See also: muinaisjäännös, jäännös.