julkishyödykkeillä

Julkishyödykkeet ovat ekonomian termi, jolla tarkoitetaan hyödykkeitä, joiden kuluttaminen ei estä toisten kuluttamista ja joiden saatavuutta on vaikea rajata yksittäisiltä käyttäjiltä. Niiden erityispiirteisiin kuuluu usein ei-esteettömyys (non-excludable) ja ei-kilpailullisuus tai vähäinen kilpailu (non-rivalrous). Tämä tarkoittaa, että yhden henkilön käyttö ei käytännössä vähennä muiden mahdollisuuksia käyttää hyödykettä. Näiden ominaisuuksien vuoksi markkinat voivat torjua julkishyödykkeiden riittävän tarjonnan, jolloin julkinen valta tai yhteisöt voivat tarjota ne.

Esimerkkejä klassisista julkishyödykkeistä ovat kansallinen puolustus, kansanterveys- ja ympäristöhyödykkeet kuten ilmanlaatu ja puhdas vesi sekä yleisötietämys ja peruslaitteiden infrastruktuuri, kuten valtion ylläpitämät hankkeet ja julkiset tilat. Käytännön tuotannossa monet hyödykkeet ovat kvasi-julkishyödykkeitä: ne ovat ei-tyysten excludable mutta voivat olla kilpailullisia yli tietyn kapasiteetin, kuten yleiset tiet ja puistot tietyin rajoituksin. Tavallisesti julkishyödykkeet rajoittuvat julkishallinnon rahoitukseen ja järjestelyihin, kuten verotukseen, verovaroin tai lahjoituksin, sekä lainsäädäntöön sen varmistamiseksi, että niistä on laajasti hyötyä yhteiskunnalle.

Käytännön haasteena on vapaan kuluttajapohjan ongelma: yksityiset markkinat voivat alihintaa tai aliresurssoida julkishyödykkeet. Tämän vuoksi monet julkishyödykkeet tuotetaan ja jaetaan hallinnon kautta, ja niiden saatavuutta seurataan sekä säädellään. Kritiikkiin kuuluu myös se, ettei yksikään ratkaisu sovi kaikille hyödykkeille, ja tarve harkiten yhdistää julkista tukea sekä harkittu yksityinen rahoitus.