jitteristä

Jitteri (jitteristä) tarkoittaa signaalin ajoituksen vaihtelua suhteessa säännölliseen, määriteltyyn aikaväliin. Se esiintyy sekä kellosignaaleissa että digitaalisen tiedonsiirron yhteydessä ja vaikuttaa usein signaalin laadullisiin ominaisuuksiin, kuten ajoituksen tarkkuuteen ja virheensietoon. Yleisesti jitteriä voidaan tarkastella sekä kellokellon että verkon kontekstissa.

Lähteet ja tyypit. Jitteri voi johtua sekä lähde- että siirtotekijöistä. Kelloympäristössä epälineaarisuudet, sähköinen melu ja jakelukanavien viiveen vaihtelu tuottavat determinististä jitteriä, kun taas lämpötilan muutokset ja virtalähteen häiriöt voivat lisätä satunnaista jitteriä. Verkoissa jitter tarkoittaa pakettien viiveen vaihtelua sekä ajoitusvirheitä reitityksen ja kuormituksen vaikutuksesta.

Toteutus ja luokittelu. Jitteriä kuvaillaan usein kahdella pääkategorialla: deterministinen jitter (D-jitter) ja satunnainen jitter (R-jitter). D-jitter on ennustettavissa olevaa vaihtelua, kun taas R-jitter syntyy satunnaisista tekijöistä ja kuvataan tilastollisesti. Lisäksi voidaan puhua vaihejitteristä (phase jitter) tai viivejitteristä kontekstin mukaan.

Mittaukset ja vaikutukset. Jitter mitataan ajallisina arvoina, esimerkiksi nanosekunteina tai muiden aikayksikköjen mukaan, sekä tilastollisesti RMS- tai peak-to-peak-arvoina. Suuri jitter voi heikentää virheenkorjausta, aiheuttaa dekoodausvirheitä, resekoituneita paketteja tai heikentää ääni- ja videolaatua.

Hallinta ja vähentäminen. Jitterin hallinta perustuu jitter-budjettiin sekä laadukkaisiin kellolähteisiin ja virtalähteisiin. Käytetään matalajitterisiä kelloja, PLL-arkkitehtuureja, hyvää maadoitusta ja suojattuja johtimia. Verkoissa voidaan hyödyntää QoS-kiintiöitä, jitter-buffereita sekä ajoitusjärjestelmien tarkempaa hallintaa.