jalostusmetallurgia

Jalostusmetallurgia on metallurgian ala, joka tutkii metallien talteenottoa sekä niiden puhdistamista malmista, rikasteista ja kierrätysmateriaaleista. Sen tavoitteena on tuottaa käytettäviä metalleja ja seoksia sekä minimoida resurssien kulutus ja ympäristövaikutukset. Alalla yhdistyvät kemialliset, fysikaaliset ja energiatehokkuutta korostavat menetelmät, joiden valinta riippuu malmin koostumuksesta ja taloudellisista tekijöistä. Jalostusmetallurgia eroaa fysikaalisesta metallurgiasta, joka keskittyy metallien ominaisuuksiin sekä materiaalin käyttäytymiseen ilman malmin erottamista.

Prosessit voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin: pyrometallurgia (korkeissa lämpötiloissa tapahtuvat sulatus- ja pelkistysprosessit), hydrometallurgia (liuottamisen ja liuosten käsittelyn) sekä elektrometallurgia (elektrolyysi ja elektrorefinointi). Eri prosessit voivat olla yhdistettyjä rikasteen esikäsittelyn, rikastuksen, metallin puhdistuksen ja lopullisen muotoilun vaiheiden kautta. Lisäksi mineraaliprosessointi (murskaus, jauhaminen ja erotus) on tyypillisesti osa jalostusketjua.

Alansa keskeisiä sovelluksia ovat rautamalmin jalostus sekä kuparin, nikkelin ja sinkin tuotanto sekä jalometallien ja harvinaisten maametallien valmistus. Myös kierrätys metallimateriaaleista on tärkeä osa jalostusmetallurgiaa, jossa metallit erotetaan kierrätysmateriaaleista uudelleen käyttöön. Ympäristö- ja energiatekijät ovat keskeisiä haasteita: jätteen hallinta, energian kustannukset sekä päästöjen ja jätevirtojen minimointi.

Jalostusmetallurgiaa opiskellaan sekä metallurgian että kemian ja materiaalitekniikan koulutusohjelmissa. Teollisuudessa ala kattaa malminetsinnän, rikastamisen, sulatus- ja jalostuslaitosten suunnittelun ja kunnossapidon sekä kierrätyslaitteiden kehittämisen.