jälkivalkaisun

Jälkivalkaisu on massa- ja paperiteollisuudessa käytetty valkaisuvaihe, joka toteutetaan alkuperäisen valkaisun jälkeen. Jälkivalkaisun tavoitteena on poistaa jäljelle jääneitä kromoforeja ja ligniinikomponentteja sekä parantaa valkoisuutta ja värin pysyvyyttä paperin loppukäytössä.

Prosessi toteutetaan yleensä hapettavien valkaisuaineiden avulla, joista yleisimpiä ovat vetyperoksidi (H2O2). Joissakin järjestelmissä käytetään myös klooridioksidia (ClO2) tai otsonia (O3) halutun kirkkauden ja ympäristövaatimusten mukaan. Valkaisun ajankohta, annostus sekä prosessin kesto suunnitellaan niin, että kuidun vahvuus ja paperin ominaisuudet säilyvät mahdollisimman hyvänä.

Jälkivalkaisun suunnittelulla pyritään saavuttamaan kiinteä, tasainen valkoisuus sekä hyvä sävyn vakaus, jotta paperin ja printin laatu sekä visuaalinen houkuttelevuus paranevat. Prosessi voi parantaa painettavuutta ja valkoisuuden homogeenisuutta, mutta se lisää kemikaalien kulutusta ja käsittelyn energiantarvetta sekä voi vaikuttaa ympäristökuormitukseen, jos jäteveden käsittely ei ole riittävää.

Ympäristö- ja kustannusnäkökohdat ovat keskeisiä: jälkivalkaisun kemikaalien valinta, määrä ja hyödyntäminen sekä syntyvien päästöjen ja lietteiden hallinta vaikuttavat sekä talouteen että ympäristövaikutuksiin. Modernit valkaisulinjat pyrkivät toteuttamaan ympäristöystävällisiä periaatteita, kuten ECF- tai TCF- toimintalohkoja, samalla kun saavutetaan haluttu kirkkaus ja laadukkaat loppukäytöt.