itävyystestausmenetelmiä

Itävyystestausmenetelmiä käytetään arvioimaan siementen kykyä itää ja kehittyä normaaleiksi taimiksi. Nämä testit ovat olennaisia siementen laadun varmistamisessa ja auttavat maanviljelijöitä, puutarhureita ja siementen tuottajia tekemään informoituja päätöksiä kylvöstä. Yleisin menetelmä on tetrazoliumtesti, joka tunnetaan myös nimellä TZ-testi. Siinä siemenet upotetaan tetrazoliumkloridiliuokseen, joka reagoi siementen elävien solujen kanssa tuottaen punaisen värin. Värjäytyneiden alueiden määrä ja intensiteetti kertovat siemenen elinkelpoisuudesta.

Toinen yleinen menetelmä on ruukku- tai pohjatesti. Tässä testissä siemenet kylvetään kasvualustaan, kuten hiekkaan, turpeeseen tai multaan, ja niitä kasvatetaan kontrolloiduissa olosuhteissa (lämpötila, kosteus, valo) tietyn ajan. Itävyysprosentti lasketaan vertaamalla itäneiden siementen määrää kylvettyjen siementen kokonaismäärään. Ruukku- tai pohjatesteillä voidaan myös arvioida siementen laatua pidemmällä aikavälillä ja havaita mahdolliset kasvuhäiriöt.

Laboratoriossa voidaan myös käyttää erilaisia fysiologisia testejä, kuten esimerkiksi elektronien kuljetusjärjestelmän aktiivisuuden mittaamista. Tällaiset menetelmät ovat usein nopeampia kuin perinteiset ruukku- tai pohjatestit ja tarjoavat kvantitatiivista tietoa siemenen elinvoimaisuudesta. Valitun itävyystestausmenetelmän sopivuus riippuu testattavan siemenlajin ominaisuuksista, käytettävissä olevista resursseista ja vaaditusta tarkkuudesta. Säännöllinen ja luotettava itävyystestaus takaa paremman satoennusteen ja vähentää kylvöhävikkiä.