isotooppipainot

Isotooppipainot ovat yksittäisten isotooppien massoja, jotka yleensä ilmoitetaan atomiyksikköinä (1 u, dalton). Jokaisella isotoopilla on sama protonilukumäärä mutta erisuuri neutronimäärä, mikä aiheuttaa massan eron. Isotooppipainot kuvaavat siis suoraan kyseisen isotoopin massaa.

On tärkeää eriyttää isotooppipaino ja atomin keskimääräinen massa. Isotooppipaino (esimerkiksi C-12, C-13) tarkoittaa kyseisen isotoopin massaa erillisenä kokonaisuutena. Atomien keskimääräinen massa, standard atomic weight, on luonnossa esiintyvien isotooppien massojen ja niiden suhteellisten runsausmäärien painotettu keskiarvo. Tämä arvo kuvastaa alkuaineen ”koko massan” keskiarvoa luonnossa.

Yleisimmät mittausmenetelmät isotooppipainojen määrittämiseksi ovat massaspektrometria ja tarkat massaspektrometristen mittausten epäjatkuvuudet. Näillä menetelmillä voidaan erottaa lähellä toisiaan olevat isotooppimassat ja määrittää niiden suhteelliset runsausprosentit.

Käytännön merkitystä isotooppipainoilla on monilla tieteenaloilla. Esimerkiksi hiilen isotooppikoostumus (C-12 ja C-13) ja kloorin isotooppien määrät ovat keskeisiä geokemiallisissa ja arkeologisissa tutkimuksissa, kuten elinympäristöjen eroavaisuuksien tulkinnassa ja aineiston alkuperän jäljittämisessä. Isotooppipainojen tarkka tunteminen mahdollistaa sekä rutinoitujen analyysien että tutkimusotteiden kehittymisen monissa sovelluksissa.