isotooppikoostumus

Isotooppikoostumus viittaa tietyn alkuaineen tietyn näytteen isotooppien suhteelliseen runsauteen. Isotoopit ovat saman alkuaineen atomeja, joilla on sama määrä protoneja ytimessään, mutta eri määrä neutroneja. Tämä erojen määrä neutroneja johtaa eri atomipainoihin, mutta ei vaikuta kemiallisiin ominaisuuksiin. Kaikilla alkuaineilla, paitsi vetyllä, on vähintään kaksi stabiilia isotooppia. Esimerkiksi hiilellä on kolme luonnossa esiintyvää isotooppia: hiili-12 (12C), hiili-13 (13C) ja hiili-14 (14C). Luonnossa esiintyvistä hiiliatomeista noin 98,9 prosenttia on 12C:tä, 1,1 prosenttia 13C:tä ja hyvin pieni määrä 14C:tä.

Isotooppien suhteelliset osuudet voivat vaihdella luonnossa esiintyvissä näytteissä useista syistä, mukaan lukien alkuperä, fysikaaliset prosessit ja kemialliset reaktiot. Esimerkiksi maa- ja vesinäytteissä voi olla erilainen isotooppikoostumus riippuen siitä, mistä ne ovat peräisin ja miten ne ovat muodostuneet. Näiden vaihteluiden tutkiminen on hyödyllistä monilla tieteenaloilla, kuten geologiassa, arkeologiassa, ympäristötieteissä ja rikosteknisessä tutkimuksessa. Isotooppien mittaaminen näytteestä voi antaa tietoa sen alkuperästä, iästä ja aikaisemmista olosuhteista. Tätä menetelmää kutsutaan isotooppianalyysiksi.