interaktiokynnystä

Interaktiokynnys on käsite, jolla tarkoitetaan minimiä ärsykkeen tasoa tai vaatimusten kokonaisuutta, jonka avulla käyttäjä havaitsee ja aloittaa vuorovaikutuksen järjestelmän kanssa. Sitä käytetään erityisesti ihmisen–tietokoneen vuorovaikutuksen (HCI) sekä käytettävyyden ja saavutettavuuden tutkimuksissa. Kynnystä voidaan tarkastella sekä sensorisesta että kognitiivisesta näkökulmasta.

Käytännössä interaktiokynnystä määrittävät useat tekijät. Sensorisessa mielessä visuaalisen, kuulon tai tuntoaistin antamien vihjeiden havaittavuus vaikuttaa siihen, milloin käyttäjä reagoi. Motoriset valmiudet ja käyttäjän toimintakyky sekä kognitiivinen kuorma ja priorisointi vaikuttavat myös siihen, kuinka helposti vuorovaikutus aloitetaan. Suunnittelussa nämä tekijät nähdään usein yhdessä: kun kynnystä nostavat hankalat ohjeet, pienet kontrastierot tai epäselvä palaute, kun taas kynnystä alentavia tekijöitä ovat selkeät vihjeet, nopea ja merkityksellinen palaute sekä saavutettavuuden huomioiminen.

Mittaaminen tapahtuu tyypillisesti käyttäjätestauksissa, joissa mitataan havaittavuuden pienimmät erottelevat signaalit tai reagointiaikojen vaihtelua. Myös psykometriset menetelmät ja asetusten avulla tapahtuva calibrointi voivat antaa tietoa interaktiokynnyksen koosta eri käyttäjäryhmille. Käytännössä kynnystä hallitaan suunnittelussa: koko ympäristö, visuaalinen ja tactile-tuki, sekä vasteajat pyritään optimoimaan, jotta vuorovaikutus olisi sekä intuitiivista että saavutettavaa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että interaktiokynnys on yksilöllinen ja tilanteesta riippuva, eikä yhtä yleistä arvoa ole.