integrointitestausta

Integrointitestaus on ohjelmistotestauksen vaihe, jossa varmistetaan erillisten moduulien tai komponenttien yhteistoiminta. Sen tavoitteena on havaita rajapinnoissa, tiedonvaihdossa ja ajoaikana esiintyviä virheitä, joita yksikkötestauksessa ei ilmene. Integrointitestauksella täydennetään yksikkötestausta ja valmistellaan järjestelmätestausta.

Testaus voi alkaa kehitysprojektin aikana ja toteutua vaiheittain (incremental) tai kokonaisuutena (big bang). Yleisimmät lähestymistavat ovat bottom-up- ja top-down -integraatio sekä näiden yhdistelmät. Tarvittaessa käytetään testidoubleja: stubit moduulien alapuolisten toimintojen simulointiin, ajureita testauksen ohjaamiseen sekä mockeja riippuvuuksien jäljittelemiseksi.

Suoritusympäristö muodostetaan siten, että moduulit voivat vuorovaikuttaa, ja testit kattavat sekä rajapinnat että epäonnistumistilanteet. Tärkeää on laatia toistettavia testitapauksia ja varmistaa, että testiarkkitehtuuri mahdollistaa automatisoinnin sekä helposti jäljitettävien virheiden diagnosoinnin. Integrointitestaus soveltuu sekä toiminnallisille että ei-toiminnallisille vaatimuksille.

Hyödyt: varhaisessa vaiheessa havaitaan rajapintavirheitä, parantuu järjestelmän luotettavuus ja tuki regressiotesteille sekä laajennettavuudelle. Haasteet: suurempi monimutkaisuus, riippuvuuksien hallinta, testitietojen hallinta sekä kustannukset ja aikataulut.

Hyviä käytäntöjä ovat selkeiden rajapintojen ja vastuiden määrittäminen, automaation hyödyntäminen jatkuvan integraation (CI) avulla, testikokoelman ylläpito versionhallinnassa sekä tulosten dokumentointi. Integrointitestauksen tulisi olla osa ohjelmistokehityksen elinkaarta alusta loppuun saakka.