integraalissa

Integraalissa on suomenkielinen taivutettu muoto sanasta integraali, joka matematiikassa tarkoittaa integraalia. Sitä käytetään kirjoitetussa matematiikassa kuvaamaan kontekstia, joka liittyy integraaliin, tai paikkaa, jossa integraali mainitaan.

Etymologia: Integraali on lainasana, joka suomalaisessa matematiikassa on muodostunut ruotsin, ranskan tai latinankielisen vaikutteen kautta. Adessiivinen muoto -ssa/-ssä muodostaa sanan integraalissa, jolla tarkoitetaan “in the integral” tai “in the context of the integral”.

Käyttö: Integraali on päätermina, jota käytetään itsenäisesti, kun viitataan yleisesti integraalisymboliin tai sen ominaisuuksiin. Integraalissa voi esiintyä erilaisia alilauseita tai yksiköitä, esimerkiksi kun puhutaan funktion f(x) ominaisuuksista integraalissa ∫ f(x) dx tai kun määritellään rajoitetun alueen pinta-ala. Integraalissa f(x) dx voidaan kuvata, miten f(x) integroidaan tai mikä funktio on jatkuva, kun kyseessä on tietty määritys tai rajat.

Rajoitukset: Sana integraalissa esiintyy käytännössä harvoin erillisenä otsikkona tai päätermillä; usein käytetään symboli ∫ ja ilmauksia, jotka kuvaavat integraalia tai sen ominaisuuksia. Integraalissa korostaa kontekstia, jossa integraali viitattuu, mutta tyypillisesti matematiikassa suositellaan käyttämään suoraan integraalisymbolia ja siihen liittyviä määritelmiä.

Lisätietoja: integraali, laskeminen, integraatio.