inhalaattoreiden

Inhalaattoreiden tarkoitetaan lääkkeitä toimittavia laitteita, jotka annostelevat lääkeainetta suoraan keuhkoihin hengitysteiden kautta. Niitä käytetään pääasiassa astman sekä obstruktiivisen keuhkosairauden, kuten keuhkoahtauman, hoitoon ja voivat olla osa hoito-ohjelmaa muiden keuhkosairauksien yhteydessä. Inhalaattorit parantavat lääkkeen vaikutusta paikallisesti keuhkoihin ja voivat pienentää järjestelmällisiä sivuvaikutuksia.

Inhalaattoreita on erilaisia jakelutavan mukaan. Yleisimmät ovat paineistetut annostelulaitteet (pMDI, pressurized metered-dose inhaler), kuivajauheinhalaattorit (DPI) sekä pehmeän sumun inhalaattorit (SMI). Lisäksi on nebulisaattoreita, joissa lääke annostellaan sumuna käytännön hitaalla hengityksellä. Jokaisella laitetyypillä on omat käyttöohjeensa: MDI vaatii koemointia ja mahdollisesti selkäkipaisua apupalloja (esim. suihkeentakaisia), DPI vaatii voimakasta hengitysotteista ja DPI/pMDI käyttö eroaa toistensa tekniikassa.

Oikea hengitystekniikka on tärkeä: pMDI:hin kannattaa käyttää annostelulusikkaa tai suukappaletta lisäinhalinta varten, samaan aikaan keuhkoihin hengittäminen ja hengityksen pidättäminen muutaman sekunnin ajan parantavat lääkkeen pääsyä keuhkoihin. DPI:t vaativat syvää, nopeaa hengitystä ja välttävät kosteutta kostuttavat ainesosat. Lääkkeet voivat olla lyhyt- tai pitkähenkisiä beeta-agonisteja, tulehdusta ehkäiseviä injektiona, sekä yhdistelmävalmisteita (ICS/LABA).

Yleisiä sivuvaikutuksia voivat olla kurkun kutiaminen, äänen käheys tai suun hiirros, erityisesti tavoitteena olevan tulehduskierteen hoidossa. ICS-hoito vaatii suu- ja kurkunkostuttua sekä mahdollisesti suun huuhtelua. Inhalaattorien käyttöä opetetaan usein apteekeissa ja terveydenhuollossa, ja asianmukainen laitteiden huolto sekä vaihdesiirto-ohjeet ovat osa turvallista hoitoa.