infrapunakartoitusta

Infrapunakartoitus on lämpötilajakaumia ja lämpötilaeroja kartoittava menetelmä, joka käyttää infrapunaa säteilyä. Kameralla tallennetaan kohteiden säteilemä lämpöenergia ja muunnetaan siitä kuvallinen lämpötilakartta. Tulkitsemisessa huomioidaan esimerkiksi materiaalin emissiviteetti, pintojen kiiltoisuus ja ympäristöolosuhteet, jotta lämpötilaerot voitaisiin ymmärtää luotettavasti.

Käytännössä infrapunakartoitusta voidaan tehdä passiivisesti, jolloin mitataan kohteita vallitsevissa olosuhteissa, sekä aktiivisesti, jolloin kohteeseen kohdistetaan lämpöä ja seurataan lämpötilan reaktioita. Laitteistoon kuuluu infrapuna- eli termografialaitteet, joita voidaan käyttää kiinteinä kamerajärjestelminä, käsikäyttöisinä kameroina tai dronien päällä, sekä tarvittaessa kalibrointi- ja referenssilähteitä.

Sovellusalueet ovat laajat: rakennusten energiatarkastukset ja eristemateriaalien vuotojen paikantaminen, kosteuden ja vaipparakenteiden ongelmien havaitseminen, sähkö- ja koneistokunnossapito sekä teollisten prosessien seuranta. Infrapunakartoitus antaa nopean, ei-kosketuksellisen yleiskuvan suurista alueista ja kohteista.

Rajoitukset ja tulkinnan haasteet liittyvät ympäristötekijöihin ja pinnan ominaisuuksiin. Lämpötilaerot voivat johtua useista tekijöistä, joten mittausten luotettavuus paranee asiantuntijan tekemällä tulkinnalla, oikealla emissiviteetin arviolla ja asianmukaisella kalibroinnilla. DRONE-käyttö ja maanpäälliset mittaukset laajentavat kattavuutta, mutta vaativat lupia ja turvallisuusnäkökulien huomioimista.