inertiaperusteinen

Inertiaperusteinen viittaa fysiikan peruslakiin, joka kuvaa kappaleiden liike-ominaisuuksia ilman ulkoisia voimia. Laki perustuu Isaac Newtonin ensimmäisen liikelain periaatteeseen, joka tunnetaan myös nimellä Newtonin ensimmäinen liikelaki tai ineratian laki. Sen mukaan, ellei kappaleeseen vaikuta ulkoisia voimia, se pysyy levossa tai tasaisessa suoraviivaisessa liikkeessä. Tämä tarkoittaa, että kappaleen liike ei muutu itsestään, vaan sen muutokseen tarvitaan ulkoinen voima.

Inertiaperusteinen lähestymistapa on keskeinen käsite myös mekaniikan ja fysiikan sovelluksissa. Se selittää, miksi esimerkiksi auto pysyy liikkeessä, kun ajaja irrottaa kaasun, tai miksi matkustaja tuntee itsensä työntyvän eteenpäin, kun auto jarruttaa äkillisesti. Inertia on siis kappaleen vastarinta liikkeen muutokselle, ja se riippuu kappaleen massasta: mitä suurempi massa, sitä suurempi inertia.

Termiä käytetään myös laajemmin teknisissä ja insinööritieteellisissä konteksteissa, kuten esimerkiksi inertiaperusteisissa navigointijärjestelmissä, joissa liikkeen muutoksia mitataan ja lasketaan ilman ulkoisia viittauskohtia, kuten GPS:ää. Tällaiset järjestelmät hyödyntävät kiihtyvyysantureita ja gyroskooppeja, jotka mittaavat kappaleen liikkeen muutoksia inertiaperusteisesti.

Inertiaperusteinen ajattelu on myös keskeinen osa klassisen mekaniikan oppia, ja se muodostaa perustan monille muille fysiikan lakeille ja sovelluksille. Se korostaa, että liikkeen muutokseen tarvitaan aina ulkoinen syy, mikä on keskeinen käsite myös energian ja liikemäärän säilymislakeissa.