induktorisovelluksissa

Induktorisovelluksissa viitataan sähkökomponentteihin, jotka varastoivat energiaa magneettikenttään, kun läpi kulkee sähkövirta. Energian määrä on 1/2 L i^2, missä L on induktanssi. AC-virran yhteydessä induktorin impedanssi on jωL, joten sen vaikutus riippuu taajuudesta. Induktoreita käytetään sekä signaali- että virtapiireissä virran muutosten vastustamiseen, suodattamiseen ja energiavarastointiin.

Rakenteeltaan induktorit voivat olla kierrettyjä kelatyyppisiä komponentteja, jotka voivat olla ilman ydintä tai sisältää ydinmateriaalin. Ytimen materiaaleina käytetään yleisesti ferriittia RF-sovelluksissa sekä teräsvahvisteisia vaihtoehtoja tehoinduktoreissa. Induktoreita valmistetaan sekä läpiviennillä (through-hole) että pinnoitulla pinnan asentamalla (SMD) toteutuksella, ja muotoja voivat olla aksiaalit, radial-tyyppiset sekä erilaiset kompakteja pakkauksia.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi suodatus, impedanssin hallinta ja energianvarastointi. LC-suodattimissa induktanssi yhdessä kondensaattorin kanssa muokkaa taajuusvasteita, kun taas korkeat ruuhkavirrat ja virtojen nopea muutos kohdistuvat tehosäätöön switch-mode -virtalähteissä. RF- ja audio-sovelluksissa induktorit muodostavat resonanssipiirejä, tarjoavat impedanssimuunnoksia sekä toimivat signaalien kytkennässä ja suojauksessa.

Suunnittelussa huomioidaan mitoitus, DC-bias, magneettinen saturaatio ja lämpötilakoevasteet. Tärkeinä parameetreina ovat toleranssit, kestävyys, epälineaariset häviöt, sekä parasiittinen kapasitanssi ja itseresonanssifrekvenssi (SRF). Q-tekijä kuvaa energian säilyttämisen laatua suhteessa häviöihin. Nämä tekijät ohjaavat valintaa sovelluksen taajuusalueen ja tehontarpeen mukaan.