indikaattorivärit

Indikaattorivärit ovat aineita, joiden väri muuttuu tietyssä pH-alueessa. Ne ovat hyödyllisiä työkaluja happamuuden tai emäksisyyden määrittämiseen liuoksissa. Indikaattorivärit toimivat, koska niiden molekyylirakenne muuttuu riippuen liuoksen vetyionien (H+) tai hydroksidi-ionien (OH-) konsentraatiosta. Tämä rakenne muutos vaikuttaa siihen, miten molekyyli absorboi ja heijastaa valoa, mikä johtaa havaittavaan värivaihteluun.

Yleisimpiä indikaattorivärejä ovat esimerkiksi lakmus, joka muuttuu punaisesta siniseksi emäksisessä liuoksessa ja sinisestä punaiseksi happamassa. Fenolftaleiini on toinen tunnettu indikaattori, joka on väritön happamassa ja keskivahvasti emäksisessä liuoksessa, mutta muuttuu kirkkaan vaaleanpunaiseksi voimakkaasti emäksisessä liuoksessa. Metylioranssi puolestaan muuttuu punaisesta keltaiseksi pH-alueella 4,4–6,2.

Indikaattorivärejä käytetään laajalti kemian laboratorioissa titrauksissa ja yleisenä pH:n osoittimena. Niitä löytyy myös arkikäytöstä, kuten pH-liuskoista, joita käytetään esimerkiksi uima-altaiden veden pH:n mittaamiseen tai jopa kosteusmittareissa. Eri indikaattoriväreillä on erilaiset pH-muutosalueet, ja sopivan indikaattorin valinta riippuu mitattavan liuoksen odotetusta pH:sta. Usein käytetään myös indikaattoriseoksia, jotka antavat tarkemman arvion pH:sta kattamalla laajemman pH-alueen.