implantaatteja

Implantaatteja ovat keinotekoiset laitteet, jotka sijoitetaan elimistöön tai kiinnitetään siihen korvaamaan puuttuvaa rakennetta, tukemaan kudosten toimintaa tai parantamaan elintoimintoja. Ne voivat olla pysyviä ratkaisuja, ja ne suunnitellaan yhteensopiviksi kehon kanssa.

Yleisimmät implantaatteja koskevat ryhmät ovat hammasimplantaatit, ortopediset implantaatit (luun ja nivelten rakenteet kuten pultit ja kiinnikkeet), kardiovaskulaariset implantaatit (esim. stentit ja tahdistimet), sekä silmä- ja neurologiset implantaatit.

Materiaalit ovat pääosin biologisesti yhteensopivia ja kestäviä. Titaani ja sen seokset ovat yleisimpiä, koska ne mahdollistavat luun kiinnittymisen. Hammasimplantaatteihin käytetään usein myös keramisia materiaaleja, kuten zirkoniumdioksidia. Joissakin tapauksissa käytetään bioyhteensopivia polymeerejä ja komposiitteja.

Toimenpiteet suoritetaan kirurgisesti. Hammasimplantaatit asennetaan luuhun, ja niiden kiinnittyminen tapahtuu osseointegraation kautta ennen kruunun asentamista. Orthopediset implantaatit kiinnitetään luuhun tai pehmeisiin kudoksiin tukemaan vamman paranemista tai nivelten toimintaa. Uudemmat sydän- ja neurologiset implantaatit asennetaan kirurgisesti ja ohjelmoidaan potilaan tarpeisiin.

Riskeihin kuuluvat infektiot, verenvuoto, hyljintä, laitteen rikkoutuminen sekä pitkän aikavälin toimintahäiriöt tai haittavaikutukset.

Jatkuva seuranta ja ylläpito ovat tärkeitä hoidon osa-alueita; säännölliset kontrollit, hygienia ja tarvittavat korjaukset pidentävät implantin käyttöikää.

Implantaatteja säädellään lääketieteellisten laitteiden säädöksillä. EU:n ja kansallinen lainsäädäntö varmistaa turvallisuuden ja vaikuttavuuden; tuotteilla on CE-merkintä tai vastaava hyväksyntä. Potilaille annetaan riittävästi tietoa hoitovaihtoehdoista ja oikeus osallistua päätöksentekoon.