impedancesovitusta

Impedanssisovitus, englanniksi impedance matching, on tekninen prosessi, jolla pyritään maksimoimaan tehon siirto tai minimoimaan heijastukset kahden sähköisen piirin tai komponentin välillä. Se on keskeinen käsite radiotaajuustekniikassa, äänentoistossa ja muilla elektroniikan aloilla.

Kaksi piiriä tai komponenttia on impedanssisovitettu, kun niiden välillä on sama impedanssi. Impedanssi on käsitteenä yleisempää kuin resistanssi, sillä se ottaa huomioon myös reaktiiviset komponentit, kuten kelat ja kondensaattorit, jotka vaikuttavat virran kulkuun vaihtovirtapiireissä. Impedanssi ilmoitetaan yleensä Ohmeina, aivan kuten resistanssikin.

Tehon maksimisiirron periaate on, että kun kuorman impedanssi on kuolleesti konjugoitu lähteimpedanssin kanssa, kuormaan siirtyy maksimaalinen teho. Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi antennien ja lähetinvahvistimien välillä, jotta mahdollisimman suuri osa lähetetystä energiasta saadaan säteilemään.

Toinen tärkeä syy impedanssisovitukseen on heijastusten minimoiminen. Kun signaali kulkee kahden eri impedanssin omaavan osan rajapintaa pitkin, osa signaalista voi heijastua takaisin. Tämä on haitallista esimerkiksi mikroaaltojohtojen ja -komponenttien välillä, sillä heijastukset voivat aiheuttaa seisovia aaltoja ja vahingoittaa laitteistoa. Käyttämällä sovitusverkkoja, jotka koostuvat tyypillisesti keloista ja kondensaattoreista, voidaan impedanssit sovittaa toisiinsa ja vähentää heijastuksia. Äänentoistossa, esimerkiksi kaiuttimien ja vahvistimien välillä, impedanssisovitus takaa sen, että vahvistin pystyy ohjaamaan kaiutinta tehokkaasti ja ilman liiallista rasitusta.