imitoituminen

Imitoituminen tarkoittaa toisen henkilön, lajin tai ilmaisun jäljittelemistä. Se voi kohdistua käytökseen, ulkonäköön, ääniin tai ideoihin ja ilmenee sekä arkipäiväisissä että tieteellisissä yhteyksissä.

Kognitiivisessa ja sosiaalisessa kehityksessä imitaatio on keskeinen oppimismekanismi. Lapsi oppii puhetta, eleitä ja sosiaalisia tapoja imitoimalla muita. Tutkimukset viittaavat peilisoluihin liittyviin mekanismeihin, jotka helpottavat toisten toiminnan jäljentämistä.

Kulttuurisessa kontekstissa imitaatio toimii sekä oppimisen välineenä että luovuuden lähteenä. Se voi olla kunnianosoitus tai kritiikin kohde, ja esimerkiksi kopiointi herättää eettisiä kysymyksiä sekä keskusteluja omaperäisyyden ja tekijänoikeuksien näkökulmista.

Biologiassa imitoituminen (mimicry) tarkoittaa sopeutumista, jossa laji matkii toisen lajin ulkonäköä, värejä tai käyttäytymistä suojatakseen itsensä varoitusmerkkejä välttävältä. Esimerkkejä ovat Batesin imitaatio, jossa myrkyllinen laji jäljittelee vähemmän vaarallista, sekä Müllerian imitaatio, jossa useat myrkylliset lajit muistuttavat toisiaan parantaen puolustusviestin tunnistettavuutta.

Tutkimuksissa imitaatiota tarkastellaan sekä käyttäytymistieteissä että ekologisissa yhteyksissä. Mittausmenetelmiä ovat esimerkiksi havainnointi, kokeelliset jäljittelytehtävät ja ekologiset havainnot.