ilmavuotavuus

Ilmavuotavuus (ilmanvuotavuus) tarkoittaa rakennuksen ulkovaipan kautta tapahtuvaa hallitsematonta ilmavuotoa, jolloin sisä- ja ulkoilman välillä siirtyy ilmaa johtuen raoista, liitoksista ja epätiiviyskohtien vuotumisesta. Se kuvaa rakennuksen tiiviyttä ja on keskeinen tekijä energiatehokkuudessa sekä sisäilmanlaadussa.

Mittaaminen ja mittayksiköt. Ilmavuotavuutta mitataan pääasiassa blower-door-testillä, jossa rakennus asetetaan kontrolloidusti paine-erolle (yleensä noin 50 Pa). Tuloksena käytetään usein ACH50:n eli ilmavuotokohtaisen ilmamäärän ilmastointia vuodessa arvoa, sekä Q50-arvoa, joka kuvaa ilmavuodon tilavuudellista tasoa. Mittaus antaa kokonaiskuvan rakennuksen tiiviydestä ja sen mukaan voidaan tunnistaa rakennuksen heikoimmat kohdat.

Merkitys. Ilmavuotavuudella on suora vaikutus energian kulutukseen, lämmityksen tarpeeseen ja sisäilmanlaatuun. Liiallinen ilmavuoto lisää lämmönhukkaa, epäpuhtauksien sekä kosteuden pääsyä sisätiloihin ja voi vaikuttaa radon- ja melukriteereihin. Tiivis rakennus parantaa energiatehokkuutta, mutta samalla ilmanvaihto on suunniteltua ja hallittua, jotta ilmanlaatu säilyy.

Parantaminen ja hallinta. Ilmavuotavuutta voidaan pienentää parantamalla rakenteiden tiiviyttä: teippaukset, saumat, liitokset ja liittymät sekä huolellinen rakennusvaiheen työ. Myös ilmanvaihtojärjestelmän, kuten koneellisen ilmanvaihdon lämmön talteenotolla varustetun MVHR:n, oikea mitoitus ja asennus sekä säännöllinen huolto ovat keskeisiä. Tehokerroin kasvaa usein yhdessä eristämisen kanssa.

Standardit ja käytäntö. Ilmavuotavuuden arvioinnissa käytetään kansainvälisiä ja kansallisia standardeja sekä testausmenetelmiä, kuten blower-door-testiä. Tuloksia käytetään rakennusvaiheessa suunnitteluun, rakentamisen laadunvarmistukseen sekä energiatehokkuutta ohjaaviin säädöksiin.