ilmatorjuntaasejärjestelmistä

Ilmatorjunta-asejärjestelmät ovat aseita ja laitteistoja, joita käytetään ilmahyökkäyksiä vastaan. Niiden tarkoituksena on havaita, seurata ja tuhota vihollisen lentokoneet, helikopterit, ohjukset ja droonit. Ilmatorjunta-asejärjestelmät voidaan jakaa karkeasti muutamaan luokkaan.

Kansanomaisesti ilmatorjuntaan liitetään usein ilmatorjuntatykit. Nämä ovat tyypillisesti nopeasti ampuvaa tykistöä, joka voi toimia yksittäisten lentokoneiden ja matalalla lentävien kohteiden torjunnassa. Tykit voivat olla asennettuina ajoneuvoihin tai kiinteisiin asemiin.

Ohjusjärjestelmät ovat tehokkaampia erityisesti suuremmilla etäisyyksillä ja korkeuksilla toimivia ilmatorjuntakeinoja. Ne voivat olla jalkaväen mukana kannettavia lyhyen kantaman järjestelmiä tai suuria, monimutkaisia järjestelmiä, jotka on sijoitettu maa-asemiin tai laivoihin. Ohjukset ohjautuvat kohteeseen joko tutkan tai infrapunan avulla.

Tutkajärjestelmät ovat olennainen osa kaikkia moderneja ilmatorjuntajärjestelmiä. Ne vastaavat kohteiden havaitsemisesta, tunnistamisesta ja seurannasta. Tutkat voivat olla erilaisia, palvellen eri tarkoituksia aina pitkän kantaman etsinnästä lähi-ilmatilan valvontaan.

Lisäksi ilmatorjuntaan kuuluu elektronisen sodankäynnin välineitä, jotka voivat häiritä vihollisen lennokkien ja ohjusten ohjausjärjestelmiä. Myös ilmavoimien omat hävittäjäkoneet ja niihin liitetyt aseet ovat merkittävä osa ilmatorjuntaa, sillä ne voivat torjua uhkia ilmassa. Ilmatorjunta-asejärjestelmien kehitys on jatkuvaa, pyrkien vastaamaan yhä monimutkaisempiin ja nopeampiin ilmasta uhkaaviin kohteisiin.