ilmatiiviiyden

Ilmatiiviys on rakennuksen ulkovaipan ja siihen liittyvien liitoskohtien kyky estää hallitsemattomia ilmavuotoja. Se kuvaa, miten suuria ilmavuotoreittejä rakennuksesta ulos tai sisään muodostuu liitoskohtien, rakojen ja läpivientien kautta. Yleisimmin ilmatiiviys määritellään paine-erossa mitattuna; rakennuksen kokonaisilmavuoto ilmoitetaan q50-arvona (m3/h·m2) tai ACH50-arvona (h-1 per 50 Pa).

Hyvä ilmatiiviys parantaa energiatehokkuutta, vähentää lämmönhukkaa ja lisää käyttömukavuutta. Se tekee sisätilojen lämmityksen ja jäähdytyksen sekä ilmanvaihdon suunnittelusta tehokkaampaa. Toisaalta liian tiivis rakennus ilman asianmukaista ilmanvaihtoa voi heikentää sisäilman laatua ja lisätä kosteuden sekä kondensaation riskiä, jolloin tarvitaan huolellisesti suunniteltua koneellista ilmanvaihtoa ja säännöllistä ilmanvaihdon säätöä.

Ilmatiiviyden arviointiin käytetään blower door -testiä (puhallusikkunamenetelmä), jossa rakennus paineistetaan ja mitataan kokonaisilmanvaihto 50 Pa:n paine-erolla. Testi tuottaa q50-arvon (m3/h·m2) tai ACH50-arvon (h-1). Kansainväliset standardit, kuten EN 13829 ja ISO 9972, ohjaavat testien suorittamista ja tulosten raportointia. Testiä tukevat vuotojen paikantamiseksi käytettävät savukokeet ja visuaaliset havainnot.

Parhaassa käytännössä ilmatiiviys saavutetaan suunnittelulla ja huolellisella rakentamisella: jatkuvat ilmatiiviys-ketjut rakenteiden liitoskohdissa, tiivistys ennen levytyksiä sekä huolellisesti tiivistetyt läpiviennit, kuten ovien, ikkunoiden ja sähkö-/putkiasennusten ympärillä. Rakennusvaiheessa tehtävä laadunvalvonta varmistaa, että tavoitteet täyttyvät sekä uudis- että korjausrakentamisessa.