ilmakivääri

Ilmakivääri on ase, joka ampuu projektileita paineistetun ilman tai kaasun voimalla, eikä perustu ruudin palamiseen. Kuulat tai pelletit ovat tavallisesti lyijy- tai lyijyseoksesta valmistettuja, ja yleisimpiä kaliibereita ovat 4,5 mm (0,177 tuumaa) sekä 5,5 mm (0,22 tuumaa). Pelletit voivat olla erilaisia muotoja, kuten kupumaisia, kartio- tai kuperapäisiä.

Toimintaperiaatteiltaan ilmakiväärejä on useita. Yleisimmät ovat spring-piston- eli jousipistot tai jousimallit sekä gas ram -järjestelmät. Lisäksi on esipaineiseen pneumaattiseen (PCP) ja CO2-pohjaiset mallit, joissa paine on varastoituna säiliössä. PCP- ja CO2-aseet voivat tarjota tasaisemman tehon ja pienemmän rekyylin, kun taas spring-pistoneilla on usein yksinkertaisempi huolto ja itsenäinen käyttö.

Käyttö ja sovellukset: Ilmakiväärejä käytetään laajasti urheilu- ja tarkkuusammunnassa, harrasteplinkingissa sekä joissakin maissa pienriistanpyynnissä. Kilpailuissa keskeinen laji on 10 metrin ilmakivääri, joka on olympialaji.

Turvallisuus ja sääntely: Ilmakivääriä käsitellään vastuullisesti turvallisuusnäkökulmasta; käytetään suojalaskeja ja asianmukaista koulutusta, sekä noudatetaan maakohtaisia säilytystila- ja kuljetussääntöjä. Monissa maissa ase on säädelty, ja omistamiseen liittyy ikärajat, lupavaatimukset tai rekisteröinti.

Historia: Modernit ilmakiväärit kehitettiin 1800-luvulla pneumatiikan edistyessä, ja 1900-luvulla syntyi monia mekanismeja sekä käytäntöjä, mikä teki ilmakivääreistä yleisiä harraste- ja kilpailuaseita.