ikäerottelun

Ikäerottelu on käytäntö tai ilmiö, jossa ihmiset jaetaan tai asetetaan paremmuusjärjestykseen iän perusteella. Se voi olla sekä tarkoituksellista että tahatonta, ja se ilmenee useilla elämän alueilla, kuten työmarkkinoilla, koulutuksessa, terveydenhuollossa, asumisessa ja kuluttajapalveluissa. Ikäerottelu voi ilmentyä suoran syrjintänä, jolloin jonkun ikäasema vaikuttaa negatiivisesti hänen mahdollisuuksiinsa, tai epäsuorana syrjintänä, jolloin käytännöt tai säännöt vaikuttavat epäoikeudenmukaisesti tiettyyn ikäryhmään.

Maissa kuten Suomessa ikään perustuva syrjintä on lainsäädännöllisesti rajoitettua tai kiellettyä tietyissä konteksteissa. Yhdenvertaisuuslaki ja muut tasa-arvon lait sekä työelämän säädökset pyrkivät turvaamaan ihmisille yhdenvertaisen kohtelun iästä riippumatta. Joitakin ikärajoja voidaan kuitenkin pitää laillisesti oikeutettuina, esimerkiksi turvallisuuteen, terveyteen tai yleiseen etuun liittyvissä yhteyksissä, ja ne voivat olla välttämättömiä toteuttaakseen hyväksyttävän tavoitteen.

Keskustelu ikäerottelusta käsittelee sekä yksilön oikeuksia että yhteiskunnan tarpeita, kuten ikääntyvän väestön työkyvyn tukemista tai nuorten suojelua. Kritiikki kohdistuu usein siihen, että iän perusteella tehdyt valinnat voivat vahvistaa stereotypioita ja johtaa resurssien epätasaiseen jakoon. Samalla osa puheenvuoroista puolustaa ikäryhmäkohtaisia ohjelmia tai palveluita, joilla pyritään tukemaan tiettyjä elämänvaiheita. Ikäerottelu liittyy laajempaan keskusteluun ikäisyydestä ja ikäpolitiikoista sekä ilmiöön, jota kutsutaan ageismiksi.